Naapurille kans

Viimeisimpien havaintojen perusteella pahvilaatikko- ja lasikuutiotyylit leviävät myös lahden toisella puolella.  Tallinnassa vastikään vieraillut rumatalo-lukija huomasi muun muassa seuraavat, Rotermannin korttelialueella sijaitsevat, rakennukset:


Tämän rumiluksen kohdalla pahvilaatikkovertaus tuskin on liian kärjistävä. Kyseenalaisen värinen materiaali näyttää yhtä kestävältä kuin ohut kartonki ja sattumanvaraisesti sijoitetut pikkuikkunat vain pahentavat julkisivua. Häiritsevine saumoineen ja epämääräisine ulokkeineen talo näyttää siltä kuin se olisi koottu jonkinlaisista jämäpaloista. Miksi halvalla rakennetusta pyritään tekemään vielä halvemman näköinen?

Näinkin ruman talon kokonaisvaikutelma olisi jossain määrin pelastettavissa kauniin vehreän pihamaan tai esimerkiksi seinäköynnösten avulla mutta ei - asvalttipiha ja alastomia teflonpuita - tai ehkä teräsputkinaulakoita- muistuttavat lampputolpat saavat kelvata.




Vanhan rakennustyylin kunnostaminen ja virkistäminen moderneimmilla elementeillä on sinänsä kannatettava ajatus, mutta jotain tyylitajua siinäkin yhteydessä tulisi soveltaa. Perinteinen valkoinen, harjakattoinen kivitaloparka pusertuneena järkälemäisten lasikimpaileiden alla on ikävän osuva esimerkki siitä, millainen yhdistäminen ei vain toimi.




Eikö neuvostotyyli massiivisine kolosseineen ole muka jo nähty?




Edellisen kuvan tavoin tämäkin kyhäelmä osoittaa tyylitajun puutetta. Rakennus ei pelkästään ole järkyttavan ruma, vaan toisin kuin ymparoivat puutalot se ei myoskaan hengi minkaanlaista toritunnelmaa, mikä Viru Turgin kannalta on harmittavaa. Eiko suunnittelijoiden ja valppaiden kaupunkilaisten hälytyskellojen tulisi soida, jos rakennus näyttää kahdelta päällekkäiseltä VHS-kasetilta (jättikoossa)?

Etäisesti tämän kaltainen maisemasuunnittelullinen logiikka muistuttaa allekirjoittanutta Iso-Britannian Birminghamista, jossa "hei, pilataanpas vanhempi rakennuskanta uusilla rumilla taloilla!" -ajatus näyttää olleen vallitseva tyylisuunta jo vuosikymmenien ajan.